Kirkkaana, aurinkoisena aamuna, alkutalven ensimmäisten pakkasten saattelemina, lähdimme matkaan. Vakikuskimme Sami poimi innokkaat taiteen ystävät (21) kyytiin – kuka mistäkin pysäkiltä.
Helsingin asema-aukiolla Sami pysäytti bussimme Ateneumin eteen.
Emme kuitenkaan voineet käyttää pääovea, sillä ryhmien sisäänkäynti on takapuolella.
Olimme innokkaana paikalla ennen kymmentä ja odottelimme ovien avautumista. Katukuilussa kävi kylmä ja hyinen merentuoksuinen viima.
Matkan vetäjänä toimi Timo Jaakkola, Tapio Vuorisen ollessa toipilaana.
Eräs näyttelyyn menijä filosofoi: ”On se suorastaan ihme. Ensin on vain tyhjä valkoinen kangas raameihin pingotettuna. Taiteilija tarttuu siveltimiin ja aloittaa mallin kuvan, oman mielikuvan tai näkemyksensä siirtämisen kankaalle. Aikaakaan taulu on valmis. Joskus aikaa kuluu 1-2 vuotta, joskus nopeammin -tai hitaammin, riippuen kohteesta, inspiraatiosta, muusasta ja työn koosta.”
Sisäänpääsy sujui sutjakkaasti ja kohta olimme toisessa kerroksessa kuuntelemassa näyttelyn taustoista ja selostusta näyttelyn kohteista.
”Sesessionistit vastustivat jäykäksi ja byrokraattiseksi kokemaansa taideakatemioiden hallitsemaa taidemaailmaa, ja ennen kaikkea vanhentunutta taiteen opetusta ja rajoittuneita näyttelysääntöjä. Sesessionistit pyrkivät myös irrottautumaan Euroopassa 1900-luvun vaihteessa vallalla olleesta vanhakantaisesta taidetyylistä. Suuntauksen pääpaikkoja olivat Wien ja München.” Keulakuvana oli Gustav Klimt.
Ihailimme myös muiden sesessionistien, kuten Edvard Munch’in, Koloman Moser’in, Broncia Koller-Pinell’in, Teressa Feodorowna Ries’in ja etenkin Akseli Gallen-Kallelan töitä.
Jotkut maalaukset olivat hyvinkin tarkkoja yksityiskohdista, mutta lisättynä ripaus japanilaisuutta.
Suomessa taidesuuntaa kutsuttiin nimellä Kansallisromantiikka tai Jugend.
Monesti teosten mittasuhteet poikkesivat normeista olemalla kapeita ja korkeita.
Siinä hurahti tunti aivan huomaamatta ja sitten olikin jo kiire autolle. Onneksi Sami ajoi auton aivan oven eteen, joten autoon nousu oli sujuvaa.
Muutamat totesivat näyttelyn kiertelyajan olevan hieman lyhyen, joidenkin mielestä taas sopiva.
Paluumatkalla poikkesimme Havin myymälässä kynttiläkaupoilla ja Ullan pakarissa juomassa kupposen leivonnaisen kera.
Kiitos järjestäjille. Osanottajat saivat mitä olivat hakeneetkin. Yleinen mielipide oli ”Erinomainen näyttely”.
Kiitos osanottajille.
TtK
