3.2.2026 Tiistai
Mikkolan bussi lähti Wetteriltä 8.30 ja Iittalasta 9.15.
Oli kireä pakkasaamu mittarissa -26 C. Puut huurteessa, 26 ukkoa matkalla Poliisimuseoon Tampereen Hervantaan.
Timo Jaakkola oli jo mennyt ST1 huoltoasemalle heti kahdeksan jälkeen aamulla, josta Markku Mikkola otti hänet mukaansa oppaaksi ajoreitille kerätessään osanottajat mukaansa.
Hervannan museossa meille oli varattuna aamukahvit makean suuhunpantavan kera ja kyllä ne maistuivatkin hyvältä.
Siirryttin museon puolelle, jossa oppaamme Maritta Jokiniemi odotti meitä.
Kuulimme Ruotsin vallan aikana Suomen poliisivoimien kehityksestä kansanpoliisista virkamieheen ja heidän virkapuvuistaan.
Sen aikaiset rangaistukset olivat kovia nykyisiin verrattuna.
Ankarimpana rangaistuksena oli kuolemantuomio teilaamalla, mestaamalla tai hirttämällä. Rangaistusten täytäntöönpanot olivat julkisia tilaisuuksia. Tieto ja nähty toimenpide rangaistusten kovuudesta oletettiin toimivan ennaltaehkäisevästi.
Autonomian aika
Vaikka me olimme venäjän vallan alla, oli meillä laaja autonomia. Oma raha, postimerkki ja postilaitos ja oma kieli ja virkamieskunta, ainakin osittain.
Suomen ensimmäinen poliisilaitos perustettiin Turkuun jo 1816. Sortovuosina poliisivoimia venäläistettiin niin että osa poliisivoimista oli täysin suomen kieltä osaamattomia venäläisiä.
Heistä tunnetuimpia olivat kasakat, jotka piiskoin ja peitsin yrittivät pitää järjestystä.
Tunnetuimpia sen aikaista vallesmanneista oli ehkä ”Kauhavan ruma vallesmanni” Adolf Hägglund, joka pani puukkojunkkarit kuriin.
Jopa Ohrana, venäjän keisarillinen salainen poliisi, toimi Suomessa.
Itsenäistymisen jälkeen alkoi vasta nykymuotoinen poliisivoimat muotoutua.
1919–1930 ajanjakso oli haastava. Kansalaiset saivat kantaa ampuma-asetta ja puukkoa vyöllä. Maassamme oli kieltolaki, jonka aikana yli 40 poliisia sai virantoimituksessa surmansa.
Seuraava iso haaste poliiseille oli sota-aika.
Valpo (Valtiollinen poliisi) 1938-1948 ja asekätkentä.
Supo 1948-
Kierroksen päätteeksi osanottajat kyselivät innokkaasti heitä askarruttaneita asioita oppaalta. Tutustuimme vielä omatoimisesti näyttelyn esineisiin.
Olipa mielenkiintoinen museo ja saimme taas palan Suomen historiaa järjestyksenpidon näkökulmasta edellisten käyntiemme Tampere 1918 ja Lahti 1918 jatkoksi.
Suurkiitos oppaallemme Maritta Jokiniemelle.
Nyt maisuisikin jo lounas.
Siirryimme bussikuljetuksella läheiseen Malabadi-lounaspaikkaan, jossa noutopöytä oli katettuna ja paikat varattu.
Tyytyväisin mielin lähdimme kotimatkalle.
Kiitos Tapio Vuoriselle hyvästä suunnittelusta, Joukolle ja Timo J:lle hyvästä toteutuksesta ja tietenkin kuljettajalle Markku Mikkolalle kyydistä.
Ja osallistujille onnistuneesta matkasta Kiitos
TtK