ÄIJÄT RAUTATIEMUSEOSSA 15.9.2026
Jo useiden vuosien ajan on suunniteltu vierailua Hyvinkään rautatiemuseoon. Syystä tai toisesta ei vierailua saatu aikaiseksi, kunnes nyt löytyi tarmoa matkan järjestämiseen.
Hyvä niin.
Vain tunnin matka Iittalasta ei ole meille eläkeläisillekään liian pitkä aika istua bussissa.
Samin kyydissä matka taittui reippaasti ja tuota pikaa me kaksikymmentäkolme (23) mukaan lähtenyttä saavuimme harvemmin vierailtuun Hyvinkään pesäpallokaupunkiin. Kävimmehän mekin toki muutama vuosi takaperin katsomassa yhden tiukan pesäpallopelin, joten ei kaupunki sentään meille aivan vieras ollut.
Suomen Rautatiemuseo sijaitsee hienolla paikalla kaupungin keskustassa vanhan veturitallin ympärille rakennetuissa tiloissa ns. Hangon radan varrella.
Komea puisto rautatierakennuksineen ympäröi museorakennuksia ja alue kaikkineen oli erikoisen siisti ja hyvin hoidettu.
Oppaamme Jenni otti meidät ystävällisesti vastaan, vaikka olimmekin tunnin etuajassa.
Kokoonnuimme museon aulaan pienoismallin ääreen, jossa Jenni selvitti meille museon syntyhistoriaa ja miksi juuri Hyvinkää aikanaan valikoitui museon kotikaupungiksi.
Aulasta siirryimme varsinaiseen museoon, jossa upeassa kunnossa olevia vetureita ja vaunuja meille esiteltiin vetureiden ikäjärjestyksessä.
Englannista toisena Suomeen hankittu veturi 1860 luvulta. Valjastettu vetämään mm. Venäjän keisarin junaa aikoinaan. Keisarin vaunuun ei päässyt vierailemaan, mutta ikkunoista pystyi hyvin havaitsemaan keisareiden aikakauden loiston. Prameaa oli.
Keisarin vaunu: Mustaa pukinnahkaa ja pähkinäpuuta.
Keisarin salonkivaunu. Sisustusmateriaalina silkki.
Keisarinnan vaunu. Sisustus silkkiä. Sänky roikkui katosta kuin kehto irti lattiasta vähentäen kiskojen aiheuttamaa tärinää.
Kaikki seurueen vaunut tehty Suomessa. Niitä oli käytetty peräti 4 kertaa.
Moottoriresiina radantarkastukseen ja löytyipä myös rautateidemme alkuaikoina avoautosta tehty katettu resiina, samoin jopa Cadillacista tehty.
Meille esiteltiin vetureiden ikäjärjestyksessä. Oli ”Ukko Pekkaa” ja ”Ristoa” ja Pässi-järjestelyveturia ratapihoilla ja mitä niitä nyt olikaan, kaikkea ei voi muistaa.
Suurin veturi painoi 165 tonnia, ja voi vain kuvitella miltä sellainen näytti porhaltaessaan Iittalan aseman ohi kohti Hämeenlinnaa. Mahtava näky. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hr1)
Vielä viisikymmentäluvulla junamatkustajat luokiteltiin junamatkan hinnan mukaan ensimmäisen- (sininen vaunu), toisen- (vihreä vaunu) ja kolmannen luokan (ruskea vaunu) kansalaisiksi ja heille oli omat vaununsa.
Meidän ikäluokkamme muistaa vielä hyvin höyryveturien aikakauden. Kuulumme siihen sukupolveen, joka on nähnyt koko kehitysskaalan höyryveturista-dieselvetureihin ja moottorivaunuista sähköjuniin.
Ja aika kiitettävästi oppaamme saikin vastailla kysymyksiin.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut museovierailu, jossa suurin osa meistä vieraili ensimmäistä kertaa.
Paluumatkalla nautimme perinteisesti pullakahvit Ullan Pakarissa.
Vaikka auton rikkoutumisen vuoksi jouduimmekin vaihtamaan bussia, ei se meitä hermostuttanut. Kuljettaja-Sami hoiti tilanteen todella mallikkaasti. Iso kiitos siitä hänelle.
Kiitos kaikille äijille! Palaamme asiaan.
PS. Katso kuvagalleria. TV ja TtK. Kuvat TtK ja Jorma Lehtola.
